(Julkaistu ensimmäisen kerran Aamulehdessä 12.9.2021)
Suomalainen sananvapauskeskustelu kärsii edelleen tunkkaisesta 1970-luvun suomettumisesta, jossa vapaus, demokratia ja länsimainen sivistys alistetaan poliittiselle kiihkomielisyydelle. Viimeksi aihe nousi tapetille Päivi Räsäsen esiinnyttyä Masked Singer -ohjelmassa. Joidenkin mielestä kiistanalaisista mielipiteistään tunnettu Räsänen ei olisi saanut olla ohjelmassa
Näen huolestuttavia merkkejä suomalaisessa keskustelukulttuurissa sekä synkän varjon paluuta. Kuten Lauri Hokkanen kertoi tuoreessa muistelmateoksessaan, Kenen joukoissa seisoin, Moskova antoi aikanaan täällä sanansaattajilleen mainetta ja mammonaa. Poliittis-uskonnolliseen hurmokseen hurahtanut nuori älymystö ajoi ilmeisen tosissaan Suomen siirtymistä uuteen ja uljaaseen yhteiskuntajärjestelmään. Edistyksellisten kanssa erimieliset haluttiin vaientaa.
Nyt EU-Suomessa sananvapautta halutaan taas kaventaa. Kuten professori Markku Jokisipilä huomautti, ”vihapuhetta” ei kukaan pysty tyydyttävästi määrittelemään. Silti sitä yritetään ujuttaa jopa lainsäädäntöön. Ei esimerkiksi riitä, että Päivi Räsänen on väärässä, vaan häntä halutaan rangaista. Sananvapauden puolustajia leimataan ”fasisteiksi” ja edistyksellisten tahojen lempiaiheiden kritiikki haluttaisiin taas vaientaa. Apurahaa ja urakehitystä on tarjolla oikeaoppisten näkemysten kierrättämisestä – nyt vain eri ilmansuunnasta. Tämä on väärin.
Monet eivät lainkaan hahmota sitä, että sananvapaus ei ole vain yksi ihmisoikeus muiden joukossa, vaan koko länsimaisen sivistyksen, demokratian, tieteen ja taiteen kulmakivi. Meillä saa olla väärää mieltä.
Sananvapaus tekee yhteiskuntajärjestelmästämme poikkeuksellisen. Siksi ihmiset haluavat muuttaa muualta tänne – eikä päinvastoin. Sananvapaus tarvitsee puolustajansa tässäkin ajassa ja se on tehtävä rohkeasti ja selvästi.